Kurkistus kansanedustajan perhehistoriaan

Tiesitkö, että Maalaisliiton pitkäaikaisen kansanedustajan ja kunnallisneuvos Juho Pyörälän juuret johtavat Alpuaan ja Kuusistoon. Kuusiston historiablogi sukeltaa nyt näihin menneisiin 1900-luvun alun vuosiin ja tässä kirjoituksessa keskitytään lähinnä hänen opettajavaimoonsa. 

Juho Pyörälän ensimmäinen vaimo: Anna Pyörälä (o.s. Asunmaa) s. 30.3.1876- 2.12.1934:

Anna Asunmaa oli syntyisin Vihannin Korvenkylästä Asunmaan talosta, reilun 10 km päässä Alpuasta.  Annan isoisän Kaaperi Antinpojan sukujuuret juontuivat isän puolelta Saloisten Juusolaan ja sitä kautta Frondellien hansakauppiassukuun. Annan vanhemmat olivat Antti Kaaperinpoika Asunmaa (s. 1835) ja alpualainen Kaisa Juhontytär Salo (s. 1839).  Lähde: Sirpa Pietarila, Woimansiirrin 4/2019)

Anna Asunmaa opiskelee opettajaksi

Anna oli luultavasti yksi Raahen opettajaseminaarin alkuaikojen oppilas. Raahen naisopettajaseminaari aloitti toimintansa vuonna 1896, ja se oli aikanaan merkittävä koulutusväylä naisille, jotka tavoittelivat itsenäistä ammattia kansakoulunopettajina. Koulu oli noihin aikoihin kansakoulupohjainen naisille tarkoitettu opettajaseminaari ja vasta vuonna 1951 koulutukseen otettiin ensimmäiset miesopiskelijat. Seminaarin alkuaikoina opetus painottui vahvasti kristillis-isänmaalliseen kasvatukseen ja käytännön taitoihin.

Pääsyvaatimukset opettajaseminaariin

Raahen naisseminaariin pyrittiin 1900-luvun alussa tiukkojen kriteerien kautta. Hakijalta vaadittiin hyvämaineisuutta, riittävää pohjakoulutusta ja fyysistä terveyttä. 

Hakijoiden tuli olla suorittanut kansakoulun oppimäärä ja olla vähintään 18-vuotias ja esittää lääkärintodistus. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, ettei hakijalla ollut tarttuvia tauteja tai fyysisiä esteitä opettajan ammattiin. Lisäksi hakijalta vaadittiin papintodistus, joka osoitti nuhteettoman elämäntavan ja riittävän kristinopin tuntemuksen. Hakijat osallistuivat monipäiväisiin pääsykokeisiin, joissa testattiin mm. äidinkielessä, uskonnossa, laskennossa sekä musiikillisessa lahjakkuudessa. 

Valtion seminaareissa, kuten Raahessa, opetus oli pääosin maksutonta, sillä valtio halusi kannustaa kansakoulunopettajien valmistumista. Suurin kuluerä oli asuminen seminaarin asuntolassa tai kaupungilla. Seminaarialueella oli omat asuinrakennukset opiskelijoille, ja asuntolapaikoista perittiin maksu, joka kattoi majoituksen  ja usein myös ruokailun. 

Raahen naisopettajaseminaarin asuntolaelämää

Ei ole varmaa tietoa asuiko Anna Asunmaa seminaarin asuntolassa vai yksityisessä majoituksessa. Jos hän asui seminaarin asuntolassa niin asuntolaelämää ja kurinpitoa määrittivät 1900-luvun alussa tiukat säädökset, joilla pyrittiin muokkaamaan opiskelijoista moraalisesti esikuvallisia "mallikansalaisia". Seminaari oli suljettu yhteisö, jossa opiskelijat asuivat asuntoloissa tiukan valvonnan alaisina. Pienimmätkin rikkomukset voitiin tulkita merkiksi opettajattareksi sopimattomuudesta. Seminaari toimi omana maailmanaan, ja kanssakäyminen ulkopuolisten - erityisesti miesten - kanssa oli tarkkaan säänneltyä tai kiellettyä. 

Alueella oli jo 1800-1900-lukujen taitteessa useita rakennuksia, joista osa toimi nimenomaan asuinrakennuksina. Nykyisin seminaarialue kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon. 

Luultavasti tämmöisestä opinahjosta Anna Asunmaa valmistui opettajaksi vuonna 1904.

Kuvassa opettajakokelaita ja mallikoululaisia (harjoituskoulun oppilaita) seminaarin pihalla. Kuva: Raahen museo.

Anna Asunmaa Lumimetsän koulun opettajaksi

Kansakoulu oli toiminut Vihannissa jo 1800-luvun loppupuolelta saakka ja Korvenkylässä vuodesta 1901. Ensimmäiset oppilaat aloittivat Lumimetsän koululla syksyllä 1902 koulurakennuksen ollessa vielä hieman keskeneräinen. Koulu aloitti neliluokkaisena ja siellä ehti toimia kaksi opettajaa lyhyen ajan.

Kansakoulun opettajan palkkaus 1900-luvun alussa muodostui valtionavusta, kunnan osuudesta ja luontoiseduista. Valtio maksoi suurimman osan opettajan rahapalkasta, kunta vastasi koulurakennuksen ylläpidosta ja osasta palkanmaksua. Opettajalle kuului asetuksen mukaan asunto, lämpö (valmiiksi pilkotut puut) ja valo. Lisäksi palkkaan kuului usein laidun ja rehua lehmälle. Osa palkasta voitiin suorittaa viljana ja opettajalle annettiin tietty määrä rukiita, ohria tai oikeus pieneen peltoalaan ja kasvimaahan, jotta hän saattoi viljellä tarvittavat ruokakasvit itse. 

Tämmöisillä palkkaehdoilla haettiin uutta opettajaa lehti-ilmoituksella: ”Wirkaa johon on astuttava tulevan elokuun 1. päivänä seuraa palkkaedut: valtionapua 600 markkaa, kunnalta 150 markkaa, 10 hehtolitraa jyviä, puoliksi rukiita ja ohria, puolet oppilaiden sisäänkirjautumismaksuista, pottumaata, vapaa asunto, öljyvalo koulun uudessa rakennuksessa”. (Lähde: Suur-Alpuasta kolmeksi)

Virkaan valittiin Anna Asunmaa, aluksi kahden vuoden koeajalla. Lumimetsän koulun opettajan virka vahvistettiin ja Anna oli opettajana vuoteen 1908 saakka, jonka jälkeen Annasta tuli Alpuan koulun ensimmäinen opettaja. 

Kuva: Lumimetsän koulu. Koulu sai väistyä vuonna 1960 uuden koulun tieltä. (Lähde: Suur-Alpuasta kolmeksi)

Ensimmäiset kuusi vuotta Lumimetsän koululla oli samaan aikaan poikien veiston opettajana alpualainen Juho Pyörälä, joka oli varsinaiselta ammatiltaan maanviljelijä. Hänen peruskoulunsa oli seurakunnallinen alkukoulu ja kahden vuoden kansanopiston luennot, kunnankirjuri- ja kirjanpitokurssit ja käsityökoulun veistokurssi. (Lähde: Sirpa Pietarila, Woimansiirrin 4 / 2019)

Opettajat Anna Asunmaa ja Juho Pyörälä menivät naimisiin vuonna 1907.

Tässä jo naimisissa oleva pariskunta Anna ja Juho Pyörälä, tarkkaa vuosilukua on vaikea arvioida, luultavasti 1930-luvulla.  Tekoälyä käytetty suoristamaan kuvakulmaa. (Kuva:Anna-Leena Pyörälä)

Kuusiston pihapiiri 1900-luvun alussa

Vilja-aitta

Puojin lisäksi Kuusiston pihapiirin on kuulunut jo silloin 1900-luvun alussa vilja-aitta, joka nököttää edelleen pihatien varressa. Molemmat, vilja-aitta ja puoji ovat edelleen hyvässä kunnossa kun niistä on pidetty hyvää huolta vuosikymmenien ajan. Muutama vuosi sitten niiden hirsipinta maalattiin ja uudistettiin. 

Vilja-aitta on ollut varmasti tärkeä rakennus ja tässäkin aitassa on säilytetty viljoja erillään toisistaan laareissa .Siemenviljat ja leipäviljat eroteltiin tarkkaan ja perinteiden mukaan ensimmäiseksi puitu ja paras vilja varattiin seuraavan vuoden kylvöihin. Laarit ovat edelleen vilja-aitassa hyvässä kunnossa vaikkei viljaa siellä ole enää säilytetty vuosikymmeniin. Kuusiston vilja-aitta on hirsinen ja se on nostettu kulmakivien päälle, jotta tuuletus esti viljan homehtumisen ja piti jyrsijät loitolla. Katto on 1900-luvun alussa ollut oletettavasti pärekatto.  

Kuusiston vilja-aitta talvella 2026. 

Paja 

Paja oli Kuusistossa, kuten 1900-luvun alussa,  maalaistalon välttämätön omavaraisuuden keskus, jossa valmistettiin ja huollettiin kaikki arjen rautaesineet. Pajaa ei pihapiirin läheisyydessä enää ole mutta nykyiset asukkaat ovat löytäneet Kuusiston pajan vanhat perustukset n. 100 m pohjoisempaa nykyisestä tiestä. Paja on ollut paloturvallisuussyistä erillään muista pihapiirin rakennuksista. 

Pajassa taottiin hevosenkenkiä, nauloja, puukkoja, kirveitä sekä maataloustyökaluja, kuten sirppejä ja kuokkia. Metalli oli silloin arvokasta eikä sitä tuhlattu vaan vanhat ja kuluneet esineet taottiin ja karkaistiin udelleen uusiksi työkaluiksi. 

Onkohan kellään enää tietoa kuka tai ketkä ovat toimineet seppänä Kuusistossa joskus?

  

Leena Maarala

 

LÄHTEET:

Sirpa Pietarila: Woimansiirrin 4/2019

Suur-Alpuasta kolmeksi

Anna-Leena Pyörälä