1900-luvun alku merkitsi suurta murrosta Vihannin Alpuassa kun ensimmäiset moottoriajoneuvot alkoivat korvata perinteistä hevoskyytiä. Matka automobiilien aikakauteen ei kuitenkaan ole ollut mutkatonta, vaan se on vaatinut päättäväistä työtä tieverkoston parantamiseksi ja laajentamiseksi. Tämän kehityksen eturintamassa seisoi kyläläisten kanssa kansanedustaja Juho Pyörälä.
Tieyhteydet ja yhteishenki kehityksen veturina
Kun mietimme aikaa sata vuotta sitten, kulkeminen ei ollut itsestäänselvyys. Tie ei ollut vain hiekkaa ja soraa, vaan se oli tärkeä elämänlanka, joka yhdisti syrjäisen maaseutukylän muuhun maailmaan. Alpuan historiassa kolme tekijää nousevat ylitse muiden, kun puhutaan liikenteen ja autoilun alkuvaiheista: sijainti, poikkeuksellisen vahva nuorisoseurahenki ja Juho Pyörälä, joka on tehnyt merkittävää työtä Alpuan ja laajemmin Vihannin alueen tieverkoston hyväksi. Hänen aloitteellisuutensa ja vaikuttamisensa ansiosta useat kriittiset tiehankkeet ovat saaneet tarvittavaa rahoitusta ja huomiota päätöksenteossa.
Tieyhteydet: Elämänlanka kylien välillä
Ennen autojen yleistymistä Alpua eli hevoskyytien ja kinttupolkujen aikaa. Kylän sijainti Pulkkilan ja Raahen välisen reitin varrella teki siitä kuitenkin luonnollisen solmukohdan. Kun vanha maantie alkoi muovautua paremmin ajettavaksi, se avasi portit uudelle ajalle.
Alpuan ja Vihannin välistä tietä tehtiin vuosikymmenet
Ennen moottorin pärinän saapumista, alpualaiset taistelivat vuosia 1900-luvun alussa maantien saamiseksi Alpuan ja Vihannin välille. Tien saaminen oli ollut todellinen henkien ottelu alpualaiset vastaan Vihannin ja Ilveskorven isännät. Vihannin kunnan 40-vuotiskatsauksessa kirjoittaa 14 vuotta kunnan valtuuston puheenjohtajana toiminut Juho Pyörälä Alpuan koulun ja maantien perustamisesta seuraavasti: "Samanlaista juonittelua jatkui vuosikymmeniä Alpuan maantieasiassa. Tällaiset toimenpiteet näin historian valossa katsottuna eivät ole sen aikaisen kuntakokouksen arvovaltaa kohottavia." (Lähde: Suur-Alpuasta kolmeksi)
Ministereiden Kaijalainen ja Pyörälän sopimus
Pyörälä oli tarjonnut silloiselle kulkulaitosministeri Lauri Kaijalaiselle Mäkipellon, että ministerin perhe pääsi rauhalliseen Alpuaan pommitusten hävittämältä Rovaniemeltä. Perheessä oli kolme lasta ja rouva haki maidon Pieni Äijälästä, kertoi Aina Taskila, s. Kangas 1920, kirjapiirissä keväällä 2004.
Pyörälä ja ministeri olivat sopineet, että Pyörälä laittaa rahoitusanomuksen ja ministeri hyväksyy sen. Kun tieasioita oli esitelty ministerille, oli esittelijä sanonut lopuksi, että täällä olisi vielä yksi tiehanke, jolla ei liene tässä vaiheessa merkitystä. Mikä se sellainen on, oli Kaijalainen kysynyt ja esittelijä vastasi: Ilveskorpi-Luohua tie. Antakaapa ne paperit tänne, minä tunnen tämän asian paremmin kuin te! Ministeri pani nimensä paperiin ja vuosi oli 1945.
Mainitulla tiellä oli suuri merkitys reittinä Alpuasta Ouluun. (Lähde: Suur-Alpuasta kolmeksi)
Nuorisoseura ja kylänraitin arvokkuus
Jos tiet mahdollistivat liikkumisen, Alpuan nuorisoseura loi puitteet sille, miltä matkanteko tuntui. Vuonna 1922 nuorisoseura teki päätöksen, joka näkyy kyläkuvassa tänäkin päivänä; kylänraitin varteen istutettiin komeat koivurivit.
Tämä ponnistus ei ollut pelkkää kaunistamista. Se viesti siitä, että Alpua on paikka, jonne kannattaa tulla. Kun ensimmäiset autot kurvasivat kylään, niitä vastassa ei ollut pelkkä pölyinen tie, vaan juhlallinen, puistomainen väylä. Alpuan nuorisoseura oli paikka, jonne tultiin kauempaakin iltamiin ja tansseihin - ensin hevosilla, mutta pian yhä useammin autojen lavoilla.
Ensimmäiset autot ja autoilijat
Ensimmäiset autot eivät olleet välttämättä hienostuneita kiesejä, vaan työjuhtia. Kuorma-autot alkoivat korvamerkitä maisemaa, kun maito piti saada meijeriin ja puutavara liikkeelle tehokkaammin kuin mihin hevonen pystyi.
Alpuan ensimmäisestä autosta on merkinnät vuodelta 1922. Juho Lumiaholle 9.10.1922 uutena rekisteröity tavara-henkilöauto Chevrolet on ollut sadas rekisteröity auto Oulun läänissä. Manne Lumiahon ajotodistus on kirjoitettu neljä vuotta myöhemmin. K.W Verkasalo on saanut ajoluvan eli todistuksen vuonna 1927, samalla reissulla, kun osti ensimmäisen autonsa. Virallisen ajokortin, numerolla 6 Oulun läänissä, Verkasalo on saanut 1932. (Lähde: Suur-Alpuasta kolmeksi)
Kuvassa Oulun läänin sadas auto, tavara-henkilöauto Chevrolet vuosimallia 1919 Niemen pihassa vuonna 1922.Autossa on koko Juho ja Briitta Lumiahon perhe Manne kuljettajana.
(Lähde: Suur-Alpuasta kolmeksi)
Manne Lumiaho ja Buick 1924. (Lähde: Suur-Alpuasta kolmeksi)
Autoilu ei jäänyt Alpuassa vain kulkuvälineeksi, vaan siitä tuli osa kylän identiteettiä. Tekniikkaa ei pelätty, vaan se otettiin omaksi. Myöhemmin tämä perintö näkyi vahvana kuljetusyrittäjyytenä.
Auto Kuusistoon
Kun Kuusiston isäntä kurvasi vuonna 1939 kotipihaan kiiltävällä Fordillaan, on kylän raitilla varmaankin kääntyneet päät vaikka muutamia autoja kylällä jo olikin. Auto palveli uskollisesti vielä pitkälle 1950-luvulle asti, vaikka uudemmat ja leveämmät amerikanraudat alkoivat vallata maanteitä, Kuusiston isäntä pysyi uskollisena vanhalle ystävälleen Fordille.
Juho Pyörälä aloitti kansanedustajana marraskuussa 1939, juuri talvisodan kynnyksellä. Matkanteko tuohon aikaan ja sota-vuosina oli haastavaa. Luultavasti Juho Pyörälä taittoi Helsingin matkat junalla Vihannista. Sota-aikana eduskunta työskenteli kuitenkin Kauhavalla. Matkanteko oli tuohon aikaan hidasta ja saattoi kestää useita tuntia. Junissa oli sota-aikana tiukka pimennys, jotta vihollisen pommikoneet eivät havainneet niitä, niinpä Juho Pyörälä varmaankin istui usein hämärissä vaunuissa muiden matkustajien ja sotilaiden seassa.
Leena Maarala
Lähteet;
Suur-Alpuasta kolmeksi
Anja Huhta-Aho
Kommentit
Lähetä kommentti